Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen paviljongin todellinen tarkoitus oli osoittaa maailmalle, ettei meidän vahvan oman kulttuurin omaavana kansakuntana todellakaan enää kuuluisi olla osa Venäjää. Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen paviljonki sekä Gallen-Kallelan maalaukset saivat maailman ihastumaan kulttuuriimme, mikä omalta osaltaan auttoi Suomea itsenäistymään. Jos Suomi olisi monien muiden maiden tavoin esittänyt silloisen maatalouden ja teollisuuden saavutuksia, kukaan ei enää muistaisi koko paviljonkia. Suomi on fiksusti keskittynyt kulttuuriin ja erityisesti muotoiluun muissakin legendaarisissa paviljongeissaan kuten New Yorkissa 1964 ja Brysselissä 1958.
